Vieläkö on pitkä matka jonnekin?

Hoikkuuteen, hyvään oloon, normaaliin verenpaineeseen?

Hävettää tunnustaa, onhan sitä vielä. Välillä masentavan, toisen kerran suututtavan paljon. Talvi on släkitty, istuskeltu soffalla jne jne. Kuulostaa varmaankin ihan tutulta.

On tässä hyviäkin uutisia, olen löytänyt kävelyn. Olen siinä mielessä hyvässä asemassa että asun hyvin lähellä pururataa. Voin siis kätevästi mennä kävelylle kävellen. Kotiin on tullut myös uusi perheenjäsen, hopeanvärinen Italialainen menopeli. Uusi rakkaani, Bianchi. Lukko loppuviikosta kaupasta niin senkin kanssa uskaltaa jo lähteä kotoa.

Alkuun vähän lyhyempi kirjoitus, on pitkän tauon jäljiltä vähän ramppikuumetta.

PS. vaikka en jääkiekosta pahemmin perusta niin silti... GO TPS!!!