Salaatin voimalla

En ole eläissäni syönyt kolmen viikon aikana niin paljon salaatteja ja hedelmiä kuin söin lomalla. Ensimmäinen lomareissu, jolla paino laski kolme kiloa. Yleensä sitä on tullut tuon verran lisää, vaikka sen seuraamisesta en suuremmin perusta.

Täytyy myöntää, että salaatit ja hedelmät tekivät kevyemmän olon. Vatsakin toimi kuitumäärän vuoksi kuin junan vessa(ssa). Yleensä loma-ajan passivoituminen heikentää suoliston toimintaa jopa ehkä ummetukseen asti, (jos se nyt ketään kiinnostaa.)

Toki salaattini, joita pääasiassa söin, olivat ruokaisia Cobb-salaatteja. Salaatin miksi on aivan loistava ja jopa miehekäs, jos salaatti voi sitä koskaan olla:

• Kovaksi keitettyä kananmunaa
• Paistettua pekonia
• Romaine salaattia
• Yrttejä maun mukaan
• Vesikrassisalaattia
• Paistettua kanaa
• Avocadoa
• Tomaattia
• Porkkanaa
• Mangoa

Ruokaisa paketti, joka vei myös nälän. Muitakin salaattivaihtoehtoja tuli syötyä, mutta tuo voittaa kaikki muut rehulautaset.

Kolmen viikon aikana söin ainoastaan yhden suklaapatukan sekä pienen Cookies and Cream -suklaalevyn. Mitään muita makeisia ei tullut popsittua. Mielitekoihin ostin hedelmäkulhoja, joita pistelin poskeen iltaisin mahan täydeltä, välillä jopa liikaa.


Edellä mainittua suklaata tuli ostettua myös kotiin, mutta vielä levyt ovat koskemattomina kaapissa. Eilen oli kyllä aika lähellä, että yksi olisi tuhoutunut. Harmi, että Suomessa ei pysty ostamaan floridalaisia hedelmäkulhoja.


Saa nähdä, tuleeko nyt syötyä salaatteja jatkossa enemmän, jotta tämä olotila säilyy. Paluu entiseen on aina helppo ratkaisu, kun arki puskee päälle.

Biggest Looser

Ei, tällä ei nyt ole mitään tekemistä amerikkalaisen laihdutusohjelman kanssa.

Minä olen epäonnistunut. Miten voinkin olla näin heikko, todellinen häviäjä. Hävettää. Minun pitäisi olla jo toimenkuvani puolesta täydellinen esimerkki tahdonvoimasta. Sanon aina asiakkaille, että se on vain tahdosta kiinni.

Niin se onkin. Vain tahdosta kiinni. Oli tavoitteesi mikä tahansa, sen saavuttaminen on vain tahdosta kiinni. Tahdon löytäminen ilman totaalista pakkoa on välillä tavattoman hankalaa.

Kirjoitin loppiaisena, kuinka otin tavoitteeksi rajoittaa makeisten syönnin 250 grammaan viikossa. En todellakaan ole onnistunut projektissani. Jopa yli kilon popsin yhtenä viikkona. Ihan uskomatonta heikkoutta.

Perjantaina ja lauantaina kokeilin sellaista kuviota, että jokainen makeinen piti hakea erikseen keittiön kaapista. Arvaatte varmaan, miten siinä kävi. Ravasin keittiössä yhtenään. Meinasin jo jäädä keittiöön istumaan. Kyllä ihminen on mielitekojensa kanssa hullu.

Täytyy varmaan siirtää makeiset ulkovarastoon ja hakea sieltä yksi kerrallaan. Joka hakureissulla pitäisi vielä riisua yksi vaatekappale. Mahtaisiko edes se toimia? Jos minut löydetään joskus alasti hangesta, tiedätte miksi olen siellä.

Onneksi voi aina aloittaa uudelleen. Helmikuun 1. päivä on ihan hyvä aloituspäivä. Se on vielä maanantai, joten aloitan siis uudelleen. Tee sinä kanssani samoin, jos olet jo pudonnut omasta kelkasta. Älä odota vuoteen 2011. Lupauksen ja tavoitteen voi aina uusia.

Mitä me keksisimme rangaistukseksi tai palkkioksi, jos helmikuun makeissaldoni jää kiloon?

Lupausvalintoja

Jahas, taitaa olla aika polkaista uusi vuosikymmen tulille. 2010-luku on alkanut, eikös näytäkin jotenkin futuristiselta ja jännittävältä? Tuo lukuhan on kuin suoraan jostain scifi-elokuvasta tai kirjasta, mitenköhän pystyn täyttämään tuon luvun mukanaan tuomat paineet?

Jeps, vuosi on vaihtunut ja on taas niiden perinteisten lupausten aika. Hahmottelen aikani kuluksi ensin sen perinteisen mallin.

Tänä vuonna:

• En syö enää lainkaan karamelleja, suklaata tai muuta missä on turhaa sokeria
• En syö enää lainkaan rasvaisia ruokia, sipsejä, makkaraa tai muuta missä on turhaa rasvaa
• En käy enää ikinä syömässä ulkona, jätän pois kaikki Heset, Mäkit, kebut ja pizzat
• En juo enää alkoholia, tästä eteenpäin ainut etanoli tulee ehtoollisviinistä
• En valvo enää turhaan pitkään, menen ajoissa nukkumaan jotta olen seuraavana aamuna virkeä
• En pelaa enää lainkaan tietokoneella
• Käyn vähintään kerran päivässä urheilemassa, mieluiten töiden jälkeen. Viikonloppuisin käyn lauantaina ja sunnuntaina 2 kertaa päivässä salilla.
• En enää tee tämänkaltaisia turhia lupauksia...

Eikös näytäkin suht koht normaalilta tammikuussa tehtävältä lupauslistalta? Mitä helvettiä, onko tarkoitus lakata elämästä? Siirtyä normaalista ihmisestä joksikin kirkon / miesihanteiden / anopin / median luomaksi ihannemieheksi? Nämä kaikki ovat sellaisia lupauksia missä on äärimmäisen helppo mennä äärimmäisen metsään, jokainen näistä on absoluuttisuudessaan täysin naurettava!

Jos ajattelee näitä matemaattisessa mielessä niin helppoja lupauksiahan nämä ovat, lupaan tehdä jotain 0 kertaa! Mikä näissä muka on vikana, en minä tässä lupaa esimerkiksi juoksevani täysmittaista maratonia ensi elokuussa alle kolmen tunnin. Laihdutus ja elämäntapojen muutos taitaa olla kuin jääkiekkomaalivahdilla, lupauksia tulee annettua joka matsin alussa mutta kyllä ne nollapelit ovat aika pirun harvinaisia vaikka kuinka menestyksekäs olisikin ollut urallaan.

Entä jos lista olisikin tämän kaltainen:

• Syön harkiten karamelleja, suklaata tai muuta missä on turhaa sokeria
• Pyrin välttämään rasvaista ruokaa, sipsejä, makkaraa tai muuta missä on turhaa rasvaa
• Syön ulkona vain kun sille on jokin erityinen syy, ostan eväät töihin
• Mietin alkoholinkäyttöäni, viikonloppu ei ole pätevä syy viinanjuonnille
• Arkisin menen nukkumaan aikaisemmin, viikonloppuisin voin valvoa vaikka vuorokauden ympäri
• Yritän mennä töiden jälkeen kuntosalille. Jos minua harmittaa tai muuten on huono päivä niin menen kotiin enkä tunne siitä minkäänlaista huonoa omaatuntoa.
• Jos olen käynyt salilla niin sinä päivänä saan myös pelata, suoritus -> palkinto
• Ymmärrän että olen mies enkä mikään median luoma supersankari, en luule itsestäni liikoja, tajuan että välillä epäonnistun. Nautin siitä hetkestä enkä vaivu itsesääliin tai masennukseen vaan jatkan seuraavana päivänä tämän listan mukaisesti
• Pyrin elämään joka suhteessa yhtä kohtuullisesti kuin mitä tein tämän listan...

Eikö näytäkin jo paljon paremmalta? Lupaat parantaa tapasi mutta et lupaa lopettaa elämistä, joko alkaa näyttämään listalta minkä lupaukset pystyisi jopa pitämään? Jos taas mietitään tuota maalivahtia niin eikö olekin aika pirun hyvä lupaus "pyrin päästämään vähemmän maaleja sisään kuin kentän toisessa päässä oleva kollegani"? Tunnustetaan se että ei olla ihmemiehiä mutta luvataan kuitenkin paljon.
Mitä sinä lupasit? Kuun taivaalta vain saadaksesi vaimon tyytyväiseksi? Jotain mistä tiedät että et voi sitä lunastaa? Joko olet lupaksen rikkonut?

Lupaa itsellesi yksi asia: älä lupaa mahdottomia!

Minä, kuten sinäkään rakas lukija emme ole superihmisiä. Saat epäonnistua ja aivan varmasti niin tulee käymään meidän molempien kohdalla taas tänäkin vuonna. Siitä pitää vain päästä yli, jos se vie 2 viikkoa niin sitten se vie. Älä kuitenkaan lannistu, se on vain inhimillistä.

Tämä on minun uuden vuosikymmenen lupaukseni.

Hei, minun nimeni on Sami ja olen makeisholisti.

Miksi muuten AA-ryhmät aloittavat aina esittelemällä itsensä? Eivätkö ne ole anonyymien ryhmiä?

En polta enkä juo, mutta makeiset ovat hyviä. Suomalaiset syövät keskimäärin lähes 15 kiloa makeisia vuodessa. Makeisten kulutus on ollut kasvussa kuluneella vuosikymmenellä. En yhtään ihmettele. Olen kantanut oman korteni kekoon.

Arvioisin makeisten kulutukseni olleen ainakin kaksinkertaisen tuohon keskiarvoon verrattuna. Kunto Kortilla -blogin lukijat saattavat muista, kuinka jouduin lopettamaan keväällä lakujen syömisen lakritsioireyhtymän vuoksi. Lakut ovat pysyneet kaupassa ja munuaistoiminta on palautunut sekä sen myötä verenpainekin on normalisoitunut.

Vaikka lakut ovatkin jääneet, tällaiselle holistille löytyy aina jokin korvaava aine, jota kuluttaa. Lakut on tullut korvattua muiden makeisten lisäksi erityisesti suklaalla. Lakuja mahdollisesti terveellisempi versio, mutta sitäkin voi helposti syödä liikaa.

En harrasta lupauksia, mutta nyt taas todella yritän vähentää makeisten määrää. Aloitan vähentämisen niin, että saan viikossa syödä enintään 250 grammaa makeisia. Mahdollisesti jaan sen määrän tasaisesti jokaiselle illalle, koska minulla on paha tapa rouskuttaa niitä ohjelmia töllöttäessä.

Tätä kirjoittaessa kaapissa ei ole lainkaan makeisia. Vaikea sortua, kun ei ole mihin sortuu. Maanantai ilta meni ihan hyvin ilman ylimääräistä sokeria, vaikka illalla tulikin ohjattua kaksi spinningtuntia. Päärynä oli makeiset korvaava vaihtoehto. Ei lainkaan huono.

Tiistaikin meni jo kokonaan ilman makeisia. Katsotaan, montako iltaa menee ilman ongelmia.

Ajattelin kertoa teille viikoittain, miten onnistun pitämään mieliteon kurissa. Kysehän on vain itsehillinnästä, omasta valinnasta. Pakon vuoksi ne lakutkin jäivät, vaikka olivat suurinta herkkuani. Nyt haen sitä pakkoa tueksi täältä.

[ Paljonko päivittäinen pikkuleipä lihottaa ]